Kuvittele dopamiini juoksumattona, jossa on ovela nopeudensäätö. Digitaaliset häiriötekijät vievät sen juoksutilaan. Työ? Se on rento kävely, tuntuu kiduttavan hitaalta. Ratkaisu ei ole hypätä dopamiinikoomaan, vaan palata kestävään hölkkään, jossa kävely tuntuu taas virkistävältä. Kutsun sitä "Dopamiinijuoksumatoksi". Toistuvat korkean palkinnon lyönnit kiihdyttävät automaattisesti aivojesi tahtia, tehden vähäpalkitsevista tehtävistä (työstä) mahdottomilta ennen kuin asetat nopeusrajoituksen. Mikään pidättyvyys ei "nollaa odotuksia" yhdessä yössä, vaan eskaloinnin puute hidastaa vyötä vähitellen ja palauttaa työn suhteellisen voiman.