Neljän ihmisen keskustelu vaikuttaa olevan neljä näkökulmaa, mutta todellisuudessa yksi henkilö jakautuu neljään ääneen: Peicai – tunnustuksen kaipuu ja pelko autonomian menettämisestä; Odysseia – kylmä superego, joka aina kysyy "miksi olet"; Dong Zhen – pragmatisti, tietokoneiden kustannus- ja aikaarvo; Divine Fish – myöntää, että tämä on "kunnianosoitus" ja hyväksyy tietyn menetyksen. Peicai myöntää, että kognitiivisia vinoumia on olemassa, mutta aliarvioi itsepetoksen laajuuden. Ydinkysymys: Miten erottaa "totuuden näkeminen" ja "tunnepäätöksenteon järkeistäminen"?