Palaan ajoittain tähän vuoden 2023 @nickcave kirjeeseen, jossa hän saa monia asioita oikein (vaikka yhden tunnistaisin vääräksi). Karkeasti yhteenvetona hän väittää, että tekoäly voi luoda taiteen jäljitelmiä ja tulee siihen yhä kykenempää, mutta se, mikä tekee "taiteesta" taiteen, on aito inhimillinen kokemus, joka on sen käsityksen taustalla. Arvostamme taidetta sen inhimillisyyden vuoksi, joka siihen kuului. Pinnallisesti identtiset tulokset voivat (ja tulevat jatkossakin saamaan) hyvin erilaisia arvoja ja vaikutusta riippuen niiden luomuksen ihmisen (vs. epäinhimillisen) alkuperästä. Se, minkä uskon hänen ymmärtävän väärin: ajatus siitä, että ihmisen panos menettää arvonsa, kun tekoäly laajenee. Ihmisen maku, intuitio, motivaatio, luominen – kaikki yksilön omalaatuiset sivutuotteet jokaisen elämästä elämästä ja kokemuksesta – tulevat vain arvokkaammiksi, kun teknologiset työkalut ponnahtavat näistä kuratoiduista intuitioista. Meitä ei ehkä kiinnosta, onko yksittäinen koodirivi käsityöläisesti tehty, mutta se kipinä, joka motivoi tuotetta, palvelua tai taiteellista tuotosta – se ennen kaikkea – tulee olemaan tärkeämpi kuin koskaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ihmisen alkuperän todistaminen tulee olemaan yhä tärkeämpää (ja uskon, että tämä pätee eri konteksteissa, ei vain taiteessa). Liiketoiminnan kontekstissa arvokkain markkinointiraha on se, mitä käytetään, ei niinkään inkrementaalisen tekoälyagentin huomioimiseen, vaan ihmisen määräämään, mitkä agentit perustaa ja mikä on heidän kulutusvaransa. Poliittisessa kontekstissa on selvästi arvokkaampaa vaikuttaa johonkin, jolla on taustalla oleva ääni tietyssä valtiossa, kuin yrittää vaikuttaa heidän tekoälyn projisseimaan äänitorveensa. Sosiaalisessa kontekstissa ydinbiologinen tehtäväsi on lisääntyä. Lisäagenttien luominen (tai ajan viettäminen tekoälytyttöystävän kanssa, oli se kuinka viehättävää ja huolehtivaa tahansa) ei tyydytä tätä halua. Ja palatakseni taiteelliseen kontekstiin: taiteen koko pointti on, että se välittää jotain sisäistä ihmisen luojan kokemuksesta, ja viestin erityisyys – kulmatapauksen – tarkkuus ja se, ettei kenenkään muun luoma – tekee siitä niin universaalin resonanssin. Se sopii ihmiskunnan universumiin, koska siinä on syvä inhimillisyys aina sen vastineisiin luihin asti. Kaikissa tulevissa konteksteissa odottaisin, että ihmiskunta pysyy olennaisena – juurena, katalysaattorina ja jatkuvana päävoimana. (Koko Nick Cave -kirje on lukemisen arvoinen, ei vähiten palatakseen niihin kultaisiin aikoihin, jolloin ihmiset jakoivat salonkitemppumaisia LLM-tuloksia sen sijaan, että olisivat syöttäneet niitä suoraan liiketoiminnan kriittisiin tuotteisiin ja koodiin)