Minua eniten Minnesotan tilanteessa suututtaa ei edes petos, vaan sen taustalla oleva kiittämättömyys. Vietin juuri useita viikkoja Vietnamissa, maassa, jossa ihmiset aidosti rakastavat Amerikkaa. Historia tekee tästä faktasta lähes epätodellisen, mutta se on täysin totta. Monille ihmisille suurin unelma on nähdä Yhdysvallat, ei edes muuttaa maahan, vaan vain vierailla. Ota yövahtimies studiosta, jonka vuokraan Saigonissa. Joka ilta hän istui siellä lukemassa englanninkielisiä kirjoja. Mutta hän ei opiskellut englantia. Hän oli jo hallinnut sen. Hän tutki amerikkalaista historiaa, kulttuuria ja tapoja, valmistautuen vierailuun, joka ei ehkä koskaan tapahtuisi. Olen kuullut tuon tarinan versioita lukemattomia kertoja, en vain Vietnamissa, vaan ympäri maailmaa. On satoja miljoonia ihmisiä, ehkä miljardeja, joille Amerikka edustaa toivoa ja pyrkimystä, ja useimmat heistä eivät koskaan pääse lähellekään sitä. Kun olen nähnyt tämän todellisuuden niin usein, ihmisten kiittämättömyys, jotka sen oikeasti tekevät, ovat todella raivostuttavaa. Sen näkee joidenkin näiden hahmojen avoimessa vihamielisyydessä, jotka vihaavat maata kohtaan, joka antoi heille kaiken. Mutta sen näkee myös hiljaisessa petoksessa niiden taholta, jotka huijaavat järjestelmää. Tuo petos on varkautta isänniltä itseltään, veronmaksajilta, oikeilta ihmisiltä, jotka tekivät kovasti töitä, toimivat anteliaasti ja toivottivat muut tervetulleiksi hyvässä uskossa, vain tullakseen hyväksikäytetyiksi. Minulle juuri tuo kontrasti, niiden välillä, jotka kunnioittavat Amerikkaa kaukaa, ja niiden, jotka ryöstävät sitä sisältäpäin, tekee tästä niin anteeksiantamatonta.