Luulen, että aion alkaa yrittää lisätä kyselyjen ristiin tulodesiilin mukaan. Viime aikoina on ollut paljon vaaleja, joissa keskustavasemmistolainen ehdokas tai koalitio menestyy paremmin niiden keskuudessa, jotka ansaitsevat mediaanitulot yli (esim. 50–200k) kuin ne, jotka saavat selvästi alle mediaanitulot (30k tai alle), kuten juuri näimme New Yorkin pormestarivaaleissa. Tämä suuntaus on ollut globaali kehittyneissä maissa ja jatkunut muutaman syklikauden ajan, ja sitä on käytetty puolustamaan luokkajakoa ja koulutustason nousua pääasiallisena vasemmisto-oikeiston poliittisena jakautumisena. Samaan aikaan vähäinen saatavilla oleva tulotieto, joka on tarkempi, viittaa siihen, että keskivasemmistolaisille ehdokkaille, joilla on edelleen erittäin korkeat tulotasot, on rangaistus; New Yorkin pormestarinvaaleissa lähtökyselyt osoittavat, että Mamdani jakoi Cuomon vain 200–299 000 dollarin kotitalouksien joukossa, mutta hävisi yli 300 000 dollarin kotitalouksien joukossa. Tämän päivän uutinen siitä, että Sveitsi hylkäsi jyrkästi (äänin 78–22) kansanäänestyksen, joka olisi asettanut 50 %:n perintöveron yli 50 miljoonan CFn perintöille, saa meidät kaikki pohtimaan lisää, ohjaavatko tulotasot edelleen poliittisia näkemyksiä ja ovatko taloudellisesti hyvin vasemmistolaiset edelleen vahvimmillaan tuloasteikon pohjalla. Rehellisesti sanottuna olisin odottanut, että vero, joka aktivoituu vain näin korkeilla varallisuustasoilla, saisi vähintään 40 % kannatuksen. Joten meiltä selvästi puuttuu jotain näin suuren äänestyksen aiheuttajasta. Mutta datan puutteen vuoksi emme oikeastaan tiedä, miten väestöt jakautuvat tässä tai vastaavassa vaalissa tulotasolla. Tällä hetkellä minulla on hypoteesi, että vahvin tuki aggressiivisille toimille varallisuuserojen hillitsemiseksi ei tule perinteisiltä työväenluokalta/alle mediaanituloisilta kotitalouksilta, vaan eliitin alemmilta tasoilta: ammattilaisilta, jotka ansaitsevat kotitalouksien tulojen 70.–90. prosenttipisteen välillä (Amerikassa kotitaloudet ansaitsevat noin 138 000–255 000 dollaria). Lisätietojen saaminen, joka jakaa mielipiteitä tulodesiilien mukaan, voi auttaa paljastamaan, ohjaavatko politiikkamme nyt vain koulutuksen polarisaatiota vai onko tuloihin perustuva elementti yhä olemassa, ja talouspolitiikan suurin jako saattaa olla kotitalouksien tulojen korkeimman kolmasosan keskellä. Heijastuuko talouspolitiikan suuri jakolinjamme todella äänestäjäkunnassa vai onko se vain mikrokosmos laajemmasta eliitin sisäisestä taistelusta kulttuurisen hegemonian puolesta? Parempi ristiinvälilehtidata voi auttaa vastaamaan tähän.