Tekoälyn (AI) aalto muokkaa eri toimialoja ennennäkemättömällä voimalla, ja sen syvä integraatio sekä laaja soveltaminen ovat muodostuneet peruuttamattomaksi trendiksi. Sekä Web2:lla että Web3:lla on korkeat odotukset MCP:lle. Tekoäly on kuitenkin kehittynyt yksinkertaisesta dialogi-ikkunasta "kaikkitietäväksi", joka pystyy käsittelemään erilaisia ongelmia, mikä vaatii mallin kyvykkyyksien parantamista ja vahvempia suunnittelukykyjä, mutta tärkeämpää on, että tekoälyä on opetettava, miten käyttää työkaluja vakaasti saatavilla. Kuitenkin, kun tekoälymallit, erityisesti suuret kielimallit (LLM:t), yrittävät olla vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa—laajat tietolähteet, monipuoliset työkalupakit ja monimutkaiset järjestelmät—nousee esiin keskeinen haaste: miten luoda standardoitu, turvallinen ja luotettava viestintäsilta? Yhtenäisten standardien puute ei ainoastaan aiheuta kehitystehokkuutta, vaan aiheuttaa myös merkittäviä riskejä tietosuojalle, toiminnalliselle turvallisuudelle ja tulosten todennettavuudelle. Tässä yhteydessä syntyi Anthropicin ehdottama Model Context Protocol (MCP). Mallin ja ulkoisen palveluntarjoajan välille ei tarvitse kehittää erillistä yhteyttä. Teollisuuden yhtenäisen rajapinnan kautta mallien ja palveluntarjoajien tarvitsee hyväksyä protokollastandardi vain, jotta eri ekosysteemien ja eri arkkitehtuurien mallien sovellukset voidaan yhdistää suoraan, ja tieto sekä älykkyys voivat kulkea vapaasti ilman rajoituksia. Tämä luo uuden suunnitelman tekoälyn yhteentoimivuudelle. Vaikka pluginit ovat luoneet meille suhteellisen vapaan työkaluekosysteemin, ne ovat silti työkalu, joka on suljettu OpenAI-järjestelmässä, korkeilla tarkistuskynnysarvoilla, ja pluginin dokumentaatiotyyli ei ole yhtenäinen, joten käytössä on edelleen epävakautta. Tätä varten Anthropic avasi MCP-protokollan avoimen lähdekoodin marraskuussa 2024, tarjoten yhtenäisen käyttöliittymän ulkoisen todellisen maailman kanssa suurille kielimalleille eri valmistajilta ja alan rakenteilta, jotta kaikilla sovelluksilla on mahdollisuus tulla osaksi suurempaa älykästä järjestelmää. MCP standardisoi mallien ja työkalujen välisen vuorovaikutuksen käyttäen asiakas-palvelin-arkkitehtuuria. MCP-palvelin paljastaa joukon työkalurajapintoja ja tarjoaa yhtenäisen kuvauksen, jonka MCP-asiakkaat voivat kysyä ja kutsua käytettävissä olevia työkaluja ajonaikaisesti. Sen etuna on, että se yksinkertaistaa merkittävästi mallien ja työkalujen integrointikustannuksia, ja teoriassa MCP-protokollan yksi mukautus riittää käyttämään yhteensopivaa työkalua. MCP:n suurin etu on, että se vähentää merkittävästi järjestelmäyhteyksien työkuormaa: aiemmin, jos M-palvelut yhdistettiin N tietolähteeseen, tarvittiin yhteensä M×N-liitäntöjä, mutta MCP-protokollan kautta tarvittiin vain M+N-yhteyksiä täydellisen ja vakaan palvelun rakentamiseen. Tästä syystä MCP-ekosysteemi tunnistetaan ja siihen pääsee nopeasti käsiksi moniin palveluihin.