Yhdeksännellä luokalla opiskellessamme perustuslakia käsittelimme lehdistön "ennakkopidättymistä" vasta Pentagon Papers SC -tapauksen jälkeen. EU:n ja Yhdysvaltojen ero tässä suhteessa on melko tärkeä nykyisten keskustelujen valossa. Grok-yhteenveto sekä vapaaehtoisesta että pakollisesta ennakkorajoituksesta: **Yhdysvaltain lähestymistapa (ensimmäinen lisäys)**: Ennakkorajoitus on oletettavasti perustuslain vastaista ja kantaa "raskasta oletusta perustuslaillisesta pätevyydestään." Se on lähes koskaan sallittua, lukuun ottamatta hyvin kapeita poikkeuksia (esim. sodan aikaiset joukkojen liikkeet, säädyttömyys tai väkivallan yllyttäminen muodostavat selkeän ja välittömän vaaran). Tuomioistuimet suosivat ylivoimaisesti julkaisun jälkeisiä oikeussuojakeinoja (vahingonkorvauksia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia) ennakkosensuurin sijaan. Tapaukset kuten *Near v. Minnesota* (1931) ja *New York Times v. United States* (Pentagon Papers, 1971) loivat tämän lähes ehdottoman rajan. **EU/ECHR:n lähestymistapa (EIT:n artikla 10 ja EU:n peruskirjan artikla 11)**: Etusijaiset rajoitukset eivät ole sinänsä kiellettyjä, vaan ne ovat "äärimmäisen tarkkailun kohteena" niiden luontaisten vaarojen ja lehdistölle aiheuttaman pelottavan vaikutuksen vuoksi. Ne ovat sallittuja vain, jos laki on tiukasti määrännyt, tavoittelee oikeutettua päämäärää (esim. kansallinen turvallisuus, yksityisyys, maine, julkinen turvallisuus) ja ovat välttämättömiä ja suhteellisia demokraattisessa yhteiskunnassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on toistuvasti vahvistanut, että aiemmat rajoitukset vaativat poikkeuksellisen perusteen, mutta eivät ole kategorisesti pätemättömiä (esim. *Observer and Guardian v. UK* (Spycatcher-tapaus, 1991)). **Käytännön lopputulos**: Euroopan tuomioistuimet (mukaan lukien Yhdistyneessä kuningaskunnassa ennen ja jälkeen Brexitin sekä koko EU-maissa) myöntävät säännöllisesti väliaikaisia kieltoja yksityisyyden julkaisemisen estämiseksi (*Von Hannover v. Saksa*), kunnianloukkaus- tai salassapitotapauksissa. Yhdysvaltain tuomioistuimet harvoin tekevät niin, pitäen ennakkorajoitusta pahempana kuin julkaisun aiheuttama haitta. **Vapaaehtoinen pidättyväisyys**: Molemmat järjestelmät sallivat vapaaehtoisen itsesensuurin tai sopimukset, joiden julkaisematta jättäminen on mahdollista (esim. sovittelut tai epäviralliset järjestelyt), mutta Euroopassa on institutionaalisempia vapaaehtoisia mekanismeja (esim. Iso-Britannian DA-ilmoitukset tai lehdistön yhteistyö kansallisen turvallisuuden viranomaisten kanssa), kun taas Yhdysvaltain lehdistö vastustaa vapaaehtoisia hallituksen pyyntöjä vahvan kulttuurisen ja oikeudellisen vastenmielisyyden vuoksi ennen julkaisua tapahtuvaa puuttumista. Kaiken kaikkiaan Yhdysvallat pitää ennakkorajoitusta (pakollista tai suositeltua) sananvapauden vastenvaarallisena; EU pitää sitä laillisena mutta tarkasti valvottuna työkaluna, kun oikeudet on tasapainotettava.