Vuosikymmenten ajan kosminen mysteeri kummitteli tähtitieteilijöitä: teoria ennusti, että tavallinen aine—baryonit kuten protonit ja neutronit—muodostaisi noin 5 % universumin kokonaisenergiabudjetista, mutta tähtien, galaksien ja viileän kaasun havainnot jäivät noin 30–50 % vajaaksi. Missä universumin puuttuva tavallinen aine piileskeli? Vastaus, joka syntyy huolellisesta etsivätyöstä useilla kaukoputkilla, löytyy valtavasta, hajanaisesta lämmin-kuumasta galaksienvälisestä väliaineesta (WHIM)—hauras kaasuverkko 100 000–10 miljoonan kelvinin lämpötilassa, joka kulkee kosmisen verkon läpi kuin näkymättömät valtatiet, jotka yhdistävät galakseja ja joukkoja. Tämä vaikeasti tavoitettava kaasu on niin hajallaan ja kuuma, että se tuskin tuottaa havaittavaa valoa itsestään. Sen sijaan tähtitieteilijät havaitsivat sen epäsuorasti: katsomalla, miten se hienovaraisesti jättää absorptioviivoja kaukaisten kvasaarien kirkkaaseen valoon – muinaisten galaksien liekehtiviin ytimiin, joita pyörittävät supermassiiviset mustat aukot. Kun kvasaarivalo kulkee miljardeja vuosia avaruudessa, se kulkee näiden säikeiden läpi, joissa happi-ionit (kuten O VII ja O VIII) absorboivat tiettyjä röntgensäteiden aallonpituuksia, jättäen spektriin tunnusomaisia notkoja. Viimeaikaiset läpimurrot ovat terävöittäneet tilannetta dramaattisesti. Vuonna 2025 tutkijat käyttivät XMM-Newtonin ja Chandran röntgendataa yhdistettynä kauko-ultraviolettihavaintoihin ja etsivät järjestelmällisesti näitä absorptioviivoja kvasaarin näkölinjoissa. Heidän analyysinsä sitoi puuttuvat baryonit tiukasti WHIM:n kuumempiin vaiheisiin, usein linjassa suurten filamenttien kanssa, joita galaksit jäljittivät – juuri kuten kosmologiset simulaatiot olivat pitkään ennustaneet. Vielä silmiinpistävämpää on, että suoria päästöjen havaitsemista on alkanut näkyä. Merkittävä vuoden 2025 tutkimus paljasti puhtaan WHIM-säteilyn puhtaasta 7,2 megaparsekin pituisesta filamentista Shapleyn superjoukossa, käyttäen röntgenspektroskopiaa Suzakusta ja XMM-Newtonista. Tämä himmeä hehku, joka ei sisältänyt merkittävää saastumista pistelähteistä tai klustereista, osoitti kaasua 0,9 keV (10 miljoonaa astetta) tiheydellä noin 10⁻⁵ hiukkasta kuutiosenttimetriä kohden – vastaten simulaatioennusteita näille kosmisille säikeille ja selittäen merkittävän osan puuttuvasta aineesta yliarvioimatta ratkaisemattomista lähteistä. eROSITAn pinotut havainnot ovat kartoittaneet WHIM:n tuhansissa säikeissä, mikä viittaa siihen, että se voisi sisältää jopa 20 % tai enemmän puuttuvista baryoneista näissä yhdistävissä lonkeroissa. Nämä löydöt täydentävät baryonien laskennan, vahvistavat kosmologian standardimallin (ΛCDM) ja valaisevat, miten galaksit syöttävät ja kierrättävät kaasua galaksin ulosvirtausten ja gravitaatioromahduksen kautta. Kosminen verkko ei ole pelkkä pimeän aineen luuranko—se on elävä piilotetulla plasmalla, joka ohjaa universumin jatkuvaa evoluutiota. Tämän taiteilijan käsitys ja simulaationäkymät vangitsevat kosmisen verkon hohtavat säikeet (usein oranssina/punaisena kuumana kaasuna viileämpiä sinisiä rakenteita vasten), paljastaen valtavan, säikemäisen verkoston, jossa suuri osa universumin tavallisesta aineesta on piileskellyt koko ajan.

Tämä uusi kuva on Hubblen terävin katsaus NGC 7722:een tähän mennessä, korostaen pitkät tummanpunaisen pölyn kaistat, jotka kiertyvät tämän galaksin ulomman levyn ja halon ympärille. Tähtitieteilijät uskovat, että nämä tunnusomaiset pölykaistat ovat seurausta menneestä yhdistymisestä toisen galaksin kanssa! Noin 187 miljoonan valovuoden päässä sijaitseva NGC 7722 sijaitsee Pegasus-tähdistössä. Kuvan lähde: ESA/Hubble & NASA, R. J. Foley (UC Santa Cruz), Dark Energy Survey/DOE/FNAL/DECam/CTIO/NOIRLab/NSF/AURA;

Tämä on NGC 3603, tähtien taimitarha, joka sijaitsee noin 20 000 valovuoden päässä Linnunradan galaksin Carinan tähdistössä! Lähde: Space Verse