Isäni tuli hiilipölystä ja ahdistuksesta. Isäni syntyi köyhässä kaivoskaupungissa Koillis-Pennsylvaniassa. Ei lämminvesivaraajaa. Kylpyamme keittiössä. Seitsemän lasta peseytymässä ennen koulua, kun isoäitini lämmitti vettä liedellä. Se oli normaalia. Sellaista elämä oli. Jos mennään tarpeeksi kauas taaksepäin sukupuussani, siellä on päivätyöläisiä, feodaaliviljelijöitä — ihmisiä, jotka ovat sidottu maahan ilman mitään ylimääräistä. Isoisäni kaivoi hiiltä. Isäni pyöritti nosturia. Ei varallisuutta. Tee vain töitä. Ja kun työ hidastui, stressi täytti talon. Näin opit varhain, kuinka hauraita asiat ovat. Kulut vs. tulot. Ylityö tarkoittaa helpotusta. Taantuma tarkoittaa pelkoa. 11- tai 12-vuotiaana sain lehtireitin. Vuoteen '76 mennessä tienasin viisikymmentäviisi dollaria viikossa. Annoin suurimman osan siitä äidilleni. Pidin vähän itselleni. Siitä tulee etu. Kun kasvaa sellaiseksi, et romantisoi kamppailua — suunnittelet pakoasi. Saat koulutuksen. Tavoitteena on valkokaulustyö. Päätät, ettei tarina pääty siihen, mistä se alkoi. Se kiire ei ole vapaaehtoista. Se on perinnöllistä. Rakastin tätä keskustelua @KevinWSHPod