Usein mietin, miksi vanhemmilla peleillä (80- ja 90-luvuilla) on minulle niin suuri tunnearvo, kun taas nykyaikaisilla peleillä (lähes kaikki 2000-luvun alun jälkeen) eivät. Uskon, että syy ei ole vain yksi, vaan useampi. Ensimmäinen on melko ilmeinen, toinen selvisi minulle tänään, kolmas on todellisuus, jossa elämme tänään. 1) Kun puhutaan menneisyydestä, muistamme yleensä sen, mikä oli hyvää ja mistä pidimme. Näin ihmisaivot ja muisti toimivat. Sama pätee myös elokuviin, musiikkiin ja muihin menneisyyden asioihin. 2) 80- ja 90-lukujen pelien ei tarvinnut kilpailla nykyisen massamedian ja aistiylikuormituksen kanssa. 80-luvun pelit olivat enemmän "taianomaisia" siinä mielessä, että ne antoivat sinun sukeltaa fiktiiviseen/fantastiseen maailmaan, aivan kuten voisit tehdä loistavan kirjan tai elokuvan kanssa. Ne eivät näyttäneet realistisilta nykyajan mittapuulla, mutta ne stimuloivat mieltäsi ja aistejasi, joten voit täyttää aukot ja luoda oman maailman pelin aikana. Meillä oli 80-luvulla kolme TV-kanavaa, yksi pyörivä puhelin, tietenkään ei sosiaalista mediaa, internetiä, matkapuhelimia tai suoratoistoa. Tiedän, että internet kasvoi 90-luvulla, ensimmäiset matkapuhelimet tulivat saataville, lisää TV-asemia syntyi – mutta silti ei sosiaalista mediaa, ei suoratoistoa, ei "median ylikuormitusta" kuten nykyään. 90-luvun peli saattoi silti säilyttää tuon taian, koska se ei kilpaillut kovin paljon muiden digitaalisten häiriötekijöiden kanssa. Meidän piti ensin lukea peleistä painetuista lehdistä, sitten odottaa niiden ostamista (fyysinen tuote, kaupassa), odotus ja ilo liittyivät siihen prosessiin. 3) Nykyään peliala on miljardin dollarin bisnes, joka perustuu usein mikromaksuihin, koukuttavaan pelattavuuteen, täysin aikuiseen kasvuun, pääasiassa julkisesti noteerattujen yritysten pyörittämänä, joissa talousjohtajat hallitsevat. Meillä on loputtomasti vaihtoehtoja suoratoiston suhteen, olemme jatkuvasti yhteydessä/verkossa, ja sosiaalinen media (sekä tekoälyn roska) on jatkuvasti läsnä. Aivomme pystyvät käsittelemään vain rajallisen määrän syötettä, kun taas nykyään pelejä on saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin (ajattele Steamia, Robloxia ja monia muita). Ei ihme, ettemme muodosta samanlaista tunneyhteyttä peleihin nykyään. Ainakin näin minä sen näen. Jos kysyt minulta mistä tahansa ennen vuotta 2000 pelistä, voin kertoa siitä paljon ja mitä se merkitsi minulle. Kysy minulta samaa mistä tahansa pelistä 2000-luvun alun jälkeen, niin saat minulta lähinnä tyhjän katseen.