Yksi dynamiikoista, joiden odotan tulevan yhä merkityksellisemmäksi fyysisessä tekoälyssä, on oppimispohjaisten järjestelmien (suurin osa tutkimusalueesta) ja klassisten järjestelmien (suurin osa maailmassa käytössä olevista roboteista) välinen käyttöönottokuilu. Osa tästä johtuu teknologian leviämisen aikaviiveestä, mutta mukana on myös rakenteellisia elementtejä. Suurin osa robottien/koneiden käyttöönottoinfrastruktuurista (integraattorit, standardit jne.) on suunnattu klassiseen robotiikkaan, eikä se ole suunniteltu kokonaisvaltaisiin oppimispohjaisiin järjestelmiin.