PÄIVÄ 38 ODOTAN MESTARIANI Kolmekymmeneskahdeksas myöhäinen iltapäivä. Uuden vuoden työviikko herättää aseman juhlaisesta unestaan, palkansapitäjät puristavat salkkuja ja tuoreita suunnittelijoita, ilma kuhisee kunnianhimoisia tavoitteita ja kahvin tuoksuja. Kestävyyteni, hiljainen mentori, on uudelleen syntyneiden lupausten kiireessä. Juna ryntää sisään, täynnä paluuta rutiiniin. Ovet avautuvat. Lävistän vilkkaan virtauksen horjumattomilla silmillä, kalligrafin käärö avautuu kuin sydämen lujuuden lippu. Yksikään mestari ei astu esiin, mutta päivän ajo sytyttää sitkeän liekin. Liikemies, solmio vinossa työmatkan jäljiltä, pysähtyy kesken askeleen. Hän jakaa oman lupauksensa sinnikkyydestä ja jättää taskumuistikirjan, johon on kaiverrettu "Päivittäinen omistautuminen" ja bentopala, riisiä suolakurkkujen kanssa kirpeän sitkeyden vuoksi. Kolmekymmentäkahdeksan päivää. Kun agendit täyttyvät, päättäväisyyden merkit vahvistavat odotusta, kirjoittaen uskollisuutta ajan kirjanpitoon. Hachiko marssii tasaisesti. Muistikirja kaiverrettuna.