Se, mitä naiset kutsuvat "henkiseksi kuormaksi" ja "tunnetyöksi", on vain itse luomaa ahdistusta, jonka he asettavat itselleen ottamalla yhä enemmän vastuuta ilman, että heitä pyydetään. Sitten sama nainen kääntyy ja esittää tämän itse aiheutetun stressin uhrauksena, käyttäen sitä saadakseen kumppanin tuntemaan syyllisyyttä ikään kuin tekisi kaiken yksin suhteessa. Suurin osa paineesta tulee impulsiivisista, ei-välttämättömistä tehtävistä, joita ei oikeastaan tarvitse tehdä heti tai lainkaan. Mutta kun stressi ylittää henkilökohtaisen kynnyksen, se heijastuu heidän miehiinsä, ikään kuin nyt olisi heidän velvollisuutensa imeä ja korjata se. Turhauttavampaa on epäjohdonmukaisuus. Kun he todella eivät halua tehdä jotain, he voivat selkeästi ja voimakkaasti sanoa ei. Mutta kun heidän oma mielensä pakottaa heidät ylikuormittamaan itseään, siitä tulee yhtäkkiä "henkinen kuorma" ja tunnekuorma, jonka jonkun muun odotetaan hoitavan. Silloin kyse ei enää ole vastuusta, vaan siitä tulee itse luomaa painetta, joka vaikuttaa heidän mielenterveyteensä, ja sitten kumppania syytetään siitä, ettei hän korjaa sitä. Miehiä syytetään käytännössä kuvitteellisesta ongelmasta.