Kirjoittamisessa ei voi istua alas ja sanoa "ja nyt kirjoitan hyvän jutun" samalla tavalla kuin useimmissa töissä. Tai ainakin minulle se on niin. Kun työskentelin taidegalleriassa, olin ohjelmoija tai pidin kirjoitustyöpajoja, pystyin aina paneutumaan ja edistymään. Mutta kirjoittamisen kanssa tuntuu enemmän siltä, että olen töissä maailman ailahtelevimman pomon palveluksessa, enkä koskaan tiedä, milloin saan tehtävät, jotka minun täytyy suorittaa laskujen maksamiseksi. Ainoa, mitä voin tehdä, on sanoa: lukea hyvää materiaalia, tehdä muistiinpanoja, käydä keskusteluja, istua alas säännöllisesti joka päivä ja sitten odottaa hermostuneena kirjoituksen saapumista.