AGI voi saapua muuttamalla ihmiset dataksi. RGI ei tee niin. Robotit eivät voi oppia todellista maailmaa pelkästään raaputetusta tekstistä. He tarvitsevat ihmisiä näyttämään heidät, avaruudessa, liikkeessä, kontekstissa. Näemme tämän simulaatiossamme: ihmiset opettavat robottikädelle, miten kukka kastellaan. Robotti oppii, kyllä. Mutta todellinen signaali on näkyvä ihmisen tarkoitus—joka ilmenee lämpökartoissa, lentoradoissa ja pienissä korjauksissa. Jos ihmisen panos ei ole näkyvissä, rakennamme vääränlaista älykkyyttä. Akselin tekoäly lyö vetoa tähän eroon.