Höyryt loppuvat. 2 tuntia unta. juuri lopetin kokouksen. Täydellinen hetki heikkoudelle hiipiä esiin. Vain pienissä asioissa. Pieniä ajatuksia. Miksi uhrata niin paljon? Onneksi pystyin vain lähtemään. Kukaan ei edes huomaisi. Mutta sitten muistan, että olen aina ollut siunattu tai kirottu, riippuen siitä miten asiaa katsoo. En voinut lopettaa rakentamista, vaikka olisin halunnut. Nyt se vain tuntuu isommalta. Itse ajatus kyllä mutta tarkoitan Jumalaa. Mitä lähemmäs pääsen häntä, sitä enemmän haluan näyttää, mihin hän pystyy. Luulen, että mieluummin kuolen kuin luovutan. Ei itsepäisyydestä, Kunnioituksesta.