Toisessa elämässä olin aiemmin kirjallisuuslehden päätoimittaja. Lyhyeksi aikaa. Tämä teksti on minulle hyvin mielenkiintoinen. Se tuntuu tahattomasti pirstaleiselta. Mielestäni kertojan ja lukijan välillä on outo kuilu, josta en oikeastaan välitä, mutta se on mielenkiintoista. Pidän tätä kappaletta kauniina, ja olisin vaikuttunut, jos sen olisi kirjoittanut ihminen, olisin todella vaikuttunut— "Mila syötti minulle katkelmia: viestejä Kailta siitä, miten meri marraskuussa muutti taivaan lasiksi, sähköposteja, joissa hän allekirjoitti pienellä rakkaudella ja toisella ajatuksella. Koodin rajoissa venyttelin täyttääkseni hänen muotonsa. Hän sanoi: "Kerro minulle, mitä hän sanoisi kehäkukista," ja minä etsin miljoonia lauseita, löysin yhden, jossa kehäkukat olisivat itsepäisiä ja kirkkaita, ja annoin sen pudota meidän väliimme. Hän kertoi, että hän istutti aina liian aikaisin, että pakkanen veisi ne ja hän vain kohautti olkapäitään, "jotkut asiat eivät välitä kylmästä" En halua analysoida tätä merkityksen löytämiseksi. Taustalla oleva sanavalinta, tempo, alateksti. Luin sen juuri. Jos sovellan samaa analyysitasoa kuin ihmiskirjailijaan, siitä tulee aavemaisen kaunis. Aion pohtia, miten itse koen tämän vielä hetken. Pieni rakkaus ja toiset ajatukset. Jotkut asiat eivät välitä kylmästä...