"Ja siinä hetkessä Sherman teki kauhean löydön, jonka miehet tekevät isistään ennemmin tai myöhemmin. Ensimmäistä kertaa hän ymmärsi, ettei mies hänen edessään ollut ikääntyvä isä vaan poika, poika, joka oli hyvin samanlainen kuin hän itse, poika, joka kasvoi ja sai oman lapsen ja, parhaansa mukaan, velvollisuudentunnosta ja ehkä rakkaudesta, omaksui roolin nimeltä Olla Isä, jotta hänen lapsellaan olisi jotain myyttistä ja äärettömän tärkeää: suojelija, joka piti kurissa kaikki elämän kaoottiset ja katastrofaaliset mahdollisuudet. Ja nyt tuo poika, tuo hyvä näyttelijä, oli vanhentunut, hauras ja väsynyt, väsyneempi kuin koskaan ajatuksesta yrittää nostaa Suojelijan haarniskan takaisin olalleen, nyt, niin pitkällä linjalla." --Turhamaisten nuotio, Tom Wolfe