Maailma tuntuu yhtä aikaa hyvin vanhalta ja uudelta. Toisaalta meillä on tullit/interventiot latamilaisessa/öljyssä/kaivostoiminnassa/kommunismissa vs. kapitalismin, joka muistuttaa paljon kylmän sodan tai ennen ensimmäistä maailmansotaa ollutta aikaa. Toisaalta olemme rakentaneet jumalan kaltaisia teknologioita, olemme lähellä syövän parantamista, käännämme ikääntymisen ja voimme saada agentteja rakentamaan meille kannattavia yrityksiä nukkuessamme. Olen nähnyt, että useimmat ihmiset kärsivät kognitiivisesta dissonanssista yrittäessään navigoida tässä ristiriidassa. He ovat pakkomielteisiä joko skleroottisen/pysähtyneen ja jopa nihilistisen "edistys on merkityksetöntä, kaikki on poliittista valtapeliä" -näkökulmasta tai täysin epärealistisesta tekno-utopistisesta visiosta. Avain on hyväksyä, että molemmat (vanha maailma + uusi maailma) voivat olla totta ja että ne todella ruokkivat toisiaan vahvistavassa silmukassa. Yksilöillä, joilla on henkinen kehys käsitellä tätä levytankomaista maailmaa (kuten esimerkiksi raakaöljyn geopolitiikka ja Claude-koodin merkitys), on uskomaton suhteellinen etu.