Vasta nyt tajuan, että poikaäitinä olemisen aikakauteni on tulossa päätökseen. Aina jotain katkeransuloista siinä, miten he kasvavat vähän enemmän, kun seuraava saapuu, ja tällä kertaa sisko. Vanhempi sanoi, ettei kannata olla surullinen siitä, että hän kasvaa aikuiseksi. Sanoin hänelle, että jonain päivänä hän lähtee pesästä kuten linnut, ja silloin olen vähän surullinen. Hän ei tajunnut, että hänen täytyisi lähteä ja vakuutti minulle, ettei niin tapahdu. Sillä välin hän suunnittelee myös matkaansa Marsiin.