Olen alkanut oppia, että monet vanhemmat eivät oikeasti usko käyttävänsä rangaistuksia, kunhan eivät ole vihaisia tai ilkeitä, kun he tuottavat "seurauksia"

Olen samaa mieltä siitä, että on hyvä olla olematta vihainen tai ilkeä, mutta lopulta uskon, että uhraat tärkeän määrän itsetuntemusta, jos keskityt enemmän aikomuksesi tai sävyysi kuin siihen, mitä oikeasti teet ja miten se vaikuttaa lapseesi