Uskon, että vastaus tähän on 1) luokkakatkeruus (rikkaat ovat raivoissaan omavaraisista) ja 2) on yhä vaikeampaa alaspäin liikkuvien kaupunkieliittien yhdistää tunnistettavasti aikuisten elämiä. 'Sosialismi' on sekä väärä lupaus että poliittinen väärinymmärrys. Meillä ei enää ole poliittista ja kulttuurista mielikuvitusta kuvata ongelmiamme tarkasti, saati sitten keksiä ratkaisuja. Näin ollen jäljelle jää lämmitetty teatterilapsi, kolmannen maailman vasemmistolainen sotku, joka oli huipussaan jo 50 vuotta sitten, ja jonka todellinen tarkoitus ei ole politiikka tai materiaaliset ratkaisut, vaan osoittaa (tämän tuotannon esittämisessä), että Mamdanin edustama luokka pitää yhä kulttuurista voimaa.