Tämän viikon musiikkitarjonta on Mendelssohnin Es-duuri okteetti, jonka hän sävelsi 16-vuotiaana (toivottavasti hapuilit tyttöjen kanssa 16-vuotiaana, mutta Mendelssohn oli erilainen). Se on sävelletty neljälle viululle, kahdelle alttoviululle ja kahdelle sellolle – ja se käynnisti uudenlaisen kamarimusiikin muodon – jotain, joka ylittää perinteisen jousikvartetin. Tässä on pääteeman esittely, jota kuulet toistuvan ja kehittyvän ensimmäisessä osassa – joka kestää yhteensä noin 15 minuuttia (linkitän koko tallenteen seuraavassa postauksessa). Jos kuuntelet tätä otetta tarkasti – tunnistat myöhemmin kuulemasi ja osaat arvostaa, miten Mendelssohn leikkii teemojen kanssa. Tämä on vuosi 1825, joten olemme jo alkaneet mennä pidemmälle kuin pelkkä tiukka ja havaittava teemojen määrittely – ne sulautuvat toisiinsa ilman selkeitä katkoja. Mutta yksi vinkki on, että ensimmäiset 10 sekuntia antavat ensimmäisen teeman ytimen, ja kun kuulet pizzicaton (kielten näppäilyn – näet senkin), olet jo toisessa teemaryhmässä. Kun se on päässäsi – voit kuunnella koko ensimmäisen osan ja saada hyvän käsityksen siitä, mitä tapahtuu ilman teknistä osaamista – ihan vain kuuntelijana. Pidän Mendelssohnista paljon. Todennäköisesti julkaisen lisää töitään ajan myötä.