Keskustelin tänään kävelyllä ystäväni kanssa siitä, miten nykyaikainen elämä optimoi pinta-alalle, mutta ei oikealle syvyydelle. Monilla porukoilla on valtavasti heikkoja siteitä, mutta usein ~nolla kantavia. Tämä tuntuu runsaudelta, kunnes tarvitset tarkalleen yhden henkilön ja huomaat, että käyrä on lähes tyhjä. Mikä kiehtova yhteiskunnan epäonnistumismuoto, koska kaikki todella haluavat yltäkylläisyyttä.