Muistan ajan, jolloin kukaan ei juhlinut 37-vuotiaan äidin kuolemaa. Että vaikka ajattelisit sen olevan tarpeellista, pidit sitä silti tragediana. Eikä kukaan pitänyt vaikeana, siistinä tai miehekkäänä ampua aseetonta naista päähän. Meidän olisi pitänyt surra tätä yhdessä.