Yksi ärsyttävimmistä asioista maailmassa on, kun matematiikan tai teknologia-alan ihmiset yrittävät järkeillä yhteiskunnasta/kulttuurista, ja he usein käyttävät todistuslogiikkaa. Eli he etsivät yhtä vastaesimerkkiä ja kohtelevat sitä kuin shakkimattia. "Oi, teen sen toisin, joten tämän täytyy olla väärin!" Tuo liike on selvästi pätevä matematiikassa, mutta kulttuurissa se on katastrofaalinen. Yhteiskunta, antropologia ja ihmisjärjestelmät eivät romahda yhden poikkeuksen alle. Ne ovat todennäköisyyspohjaisia, kannustimiin perustuvia ja polkuriippuvaisia. Yksi vastaesimerkki ei kumoa kaavaa... usein se vahvistaa kaavan vahvuuden osoittamalla, kuinka harvinainen, kallis tai esityksellinen poikkeuksen täytyy olla. Kulttuuri on jakauma, ei todiste.