Miksi useammalla nuorella aikuisella ei enää ole kämppiksiä (elleivät he ole yliopistossa)? Miksi näen itkevien parikymppisten valittavan 1600 dollarin vuokraansa, kun he voisivat löytää 1800 dollarin kaksivuotiaan asunnon ja jakaa sen? Ehkä olen outo, mutta minulla oli kämppiksiä siihen asti, kun olin 28. Sen jälkeen asuin studioissa, kunnes menin naimisiin 36-vuotiaana. Kasvoin katsomalla sarjoja kuten The Odd Couple, jossa kaksi eronnutta miestä jakoi asunnon, ja Rhoda, jossa olen melko varma, että hän nukkui olohuoneensa sohvalla (luulen, että oli pari muuta vastaavaa ohjelmaa, joissa yksinäisillä oli vain avosohvat). Minulla oli sellainen studio vuoden ajan, se oli kohtuuhintainen kahvilapalkallani. Minun piti pestä pyykkiä pesulassa, mutta rakennukseni oli turvallinen ja siisti. Vuokra-asunnot ovat nykyään järjettömän kalliita, se on totta, mutta juuri siksi kannattaa JAKAA