Israelilaiset voivat vapaasti väittää, ettei nämä sanat merkinneet mitään. Mutta tiedän varmasti, että MONET Iranin sisällä löysivät rohkeuden lähteä kaduille, koska he todella uskoivat, että ulkopuolinen apu saapuisi. Ja tuon uskon vuoksi oletettuihin ystäviimme heidät ammuttiin kuoliaaksi kymmenissä tuhansissa. Jos Israel ei tee mitään, se vahingoittaa suhteita korjaamattomasti. Tämä ei ole uhkaus, se on faktaa. Iranilaiset heiluttivat Israelin lippuja vuosia suurella vaaralla hengellemme, aikana jolloin koko maailma käänsi heille selkänsä. Jos interventiota ei tapahdu tai jos se on liian rajallista kaiken tämän odotuksen jälkeen, en näe mitään Iranin ja Israelin ystävyyttä realistisena tulevaisuudessa. Kukaan ei voi unohtaa veristä tammikuuta, ja jos ulkopuolista apua ei koskaan tule tai se on liian pientä, hylkäämistä ei myöskään anneta anteeksi. Kun Netanyahu teki nämä lausunnot elokuussa, iranilaiset todella uskoivat niihin. Nyt, kun laskemme kuolleitamme, kaikkien mielessä pyörii vain tyhjiä sanoja. Suurin vastuu tässä on Trumpilla, en kiistä sitä. Hän antoi viimeisimmät ja räiskyvimmät lupaukset ja kantaa enemmän syytä loputtomasta toimettomuudesta. Mutta jos Netanyahun todellinen suunnitelma oli vain istua alas ja odottaa, että Donald Trump tekee päätöksensä kuukauden mittaisen verilöylyn aikana, olisi ollut parempi, ettei hän olisi luvannut mitään.