Yhteentoimivuuden ja pääomatehokkuuden näkökulmasta @c8ntinuum käsittelee rakenteellista pullonkaulaa, joka on hiljaisesti rajoittanut moniketjun käyttöönottoa: ei kyvyttömyyttä siirtää omaisuutta, vaan koordinoidun likviditeettisen puutteen ja yhtenäisen toteutuksen puutetta ketjujen välillä. Sen sijaan, että lohkoketjuja käsiteltäisiin erillisinä likviditeettisiiloina, joita yhdistävät hauraat sillat, c8ntinuum tuo käyttöön koordinaatiokerroksen, joka mahdollistaa pääoman virtaamisen sinne, missä sitä voidaan tuottavimmin sijoittaa, ilman että tila pirstoutuu tai likviditeetti jää ketjukohtaisiin osastoihin. Tuloksena on lisälikviditeettipääoma, joka vahvistuu ekosysteemin tasolla sen sijaan, että se hajaantuisi ja laimentuisi verkostojen välillä. Käyttäjätasolla tämä filosofia toteutuu yhtenä yhtenäisenä käyttöliittymänä, joka ulottuu useiden ketjujen yli ja abstrahoi verkon rajat säilyttäen samalla natiivin suorituksen. Käyttäjät voivat pitää omaisuutta, panostaa, ansaita tuottoa tai lanseerata uusia protokollia yhdessä jatkuvassa ympäristössä, mikä poistaa kognitiivisen ja operatiivisen kitkan, joka on historiallisesti rajoittanut ketjujen välistä osallistumista. Kannustinsuunnittelu vahvistaa tätä linjausta entisestään. Palkinnot rakentuvat todennettavan, jatkuvan osallistumisen ympärille, eivät spekulatiivisen lojaalisuuden tai ketjukeskeisen heimolaisuuden ympärille, varmistaen, että arvo kertyy osallistujille, jotka edistävät järjestelmän terveyttä, eivätkä lyhytaikaista narratiivista vauhtia. Tärkeintä on, että c8ntinuum optimoi eksplisiittisesti kestävän kasvun tilapäisen hintakehityksen sijaan, asemoituen ei kilpailevana L1- tai L2-vaihtoehtona, vaan puuttuvana koordinaatioprimitiivinä, jota moniketjuarkkitehtuuri on pitkään vaatinut. Moniketjukonsepti ei epäonnistunut, vaan pysähtyi yhdistävän kerroksen puutteeseen, joka olisi pystynyt yhdistämään toteutuksen, likviditeetin ja kannustimet. @c8ntinuum teesi on, että kun koordinaatio muuttuu luonnolliseksi, pirstaloituminen häviää ja moniketjuinen visio alkaa lopulta toimia yhtenä integroituna järjestelmänä