Elämme järjestelmässä, jossa yksi asianajaja (jolla itsellään ei ole valvontaa, läpinäkyvyyttä tai vastuullisuutta yleisölle) voi peruuttaa, keskeyttää tai tuoda tuomioistuimen eteen minkä tahansa ministerin päätöksen, myös alueilla, joilla ei ole epäilystäkään siitä, että he ovat hänen täyden ja yksinomaisen valtuutensa alaisia. Poliittisessa tieteessä ei oikeastaan ole tälle ennakkotapausta. En edes tiedä, miten sitä kutsuisin.