Mikä minusta Clavicularissa on kaikkein viehättävintä, on se vakavuus, jolla hän suhtautuu itseensä haastatteluissa, hän vaikuttaa aidosti loukkaantuneelta, jos "looksmaxxing" ei ole keskiössä, ikään kuin juontaja olisi tehnyt järjettömyyden tavata Einstein ja jättänyt kysymättä tämän teorioista.