Piispana en voi pysyä hiljaa. Olen tänään laatinut ja lähettänyt avoimen kirjeen Hänen Majesteetilleen kuningas Kaarle III:lle, jonka teksti kuuluu seuraavasti: Vastaanottajalle: Hänen Majesteettinsa, Kaarle III, Yhdistyneen kuningaskunnan ja valtakuntien kuningas, Englannin kirkon ylin kuvernööri, Muinaisen Uskon Puolustajan arvonimen kantaja. Teidän Majesteettinne, Kirjoitan teille en poliitikkona enkä kommentaattorina, vaan yhtenä uskollisista alamaisistanne, joka Kristuksen kirkon piispana ei voi pysyä hiljaa, kun tämän valtakunnan kristilliset perustukset puretaan vähitellen. Herra, kansakunnan elämässä on hetkiä, jolloin hiljaisuus muuttuu petokseksi. Jos kieltäydyn puhumasta Teidän Majesteetillenne nyt, tämä olisi juuri sellainen hetki. Yli tuhannen vuoden ajan tämän valtakunnan kruunu on seissyt juhlallisessa liitossa kristillisen uskon kanssa. Tämän maan lait muotoutuivat sen mukaan. Kansamme vapauksia vaalittiin sen kautta. Sivilisaatiomme omatunto on muotoutunut sen kautta. Keskiaikaisen Englannin luostareista kylien seurakuntakirkkoihin, uudistajien saarnauksesta evankeliumin maailman ääriin kantamiseen – kristillinen usko ei ole vain vaikuttanut Britanniaan – se on määritellyt sen. Kuitenkin tänään tuo perintö rapautuu hiljaisesti mutta tarkoituksella. Tämän kansakunnan instituutioissa on kasvava vihamielisyys uskoa kohtaan, joka ne rakensi. Kristillinen usko pilkataan julkisella areenalla. Kristillinen moraali hylätään suvaitsemattomuutena. Kristillisiä instituutioita painostetaan luopumaan opista mukautuakseen aikakauden ideologiaan. Juuri siinä kirkossa, joka kantaa Englannin nimeä, on noussut ääniä, jotka näyttävät olevan enemmän innokkaita peilaamaan aikakauden henkeä kuin julistamaan evankeliumin ikuista totuutta. Sillä välin kirkkojemme seinien ulkopuolella voimakkaat poliittiset liikkeet puhuvat avoimesti kristinuskon poistamisesta historiallisesta paikastaan tämän kansakunnan elämässä. ...