Allekirjoitan: "Oli aika, jolloin ajatus oli, että se, mitä näet Twitterissä (verkossa), on itse asiassa todenmukaista.... Se on yhä jossain määrin totta hyvin harvojen joukossa... Mutta tavallaan suuri osa paikasta on eräänlaista viemäriä... antitodellisuuden huvipuisto. Olemme itse asiassa varhaisessa vaiheessa vanhan Twitter-teorian kuolevan. Se oli eräänlainen demokraattinen teoria, tai ehkä populistinen teoria, joka kyseenalaisti minkä tahansa "establishmentin". Mutta se on hieman kuolemassa niille, joilla on aivosoluja ja jotka käytännössä opettelevat uudelleen elitismin logiikkaa." Erityisesti verkkooikeistossa näen voimakasta hysteriaa, opittua avuttomuutta, valittavaa katastrofia, syyllisyyden ulkoistamista – kaikki on aina jonkun toisen syytä, jokainen on perinnöttömäksi jäänyt nero aristokraatti, jolta on riistetty syntymäoikeutensa, joka yksin näkee, miten asiat ovat (mutta ei voi saada aikaan mitään). Se on äärimmäisen itsekeskeistä ja puuduttavaa. Täysin säälittävää.