Tieteellinen singulariteetti = kun hypoteesien generointi muuttuu äärettömäksi ja halvaksi muuttuessa. Tiede on aina ollut pullonkaulassa kysymysten esittäjien määrän vuoksi. Ihmistieteilijä tuottaa ehkä 10–20 uutta hypoteesia vuodessa. Jokainen vaatii viikkoja kirjallisuuskatsauksia, alan intuitiota ja luovaa synteesiä. Tekoälyagentit muuttavat matematiikan täysin. Kun voit käynnistää tuhansia tekoälytutkijoita, joilla kaikilla on pääsy koko ihmiskunnan tietoon. Hypoteesien generointi muuttuu niukkaasta runsaaksi. Ei 20 vuodessa. 20 per sekunti. Jokaisesta sairaudesta, jokaisesta kohteesta, jokaisesta mekanismista, jokaisesta yhdistelmästä. Se on singulariteettihetki: kun tieteellisten kysymysten esittämisen määrä ylittää yksittäisen ihmisen kyvyn lukea niitä. Mitä muuttuu: 👩 🔬 Löytäminen muuttuu hakuongelmaksi, ei ideointiongelmaksi 🔎 Pullonkaula siirtyy "mitä meidän pitäisi testata?" -tilanteesta "mikä kannattaa ensin testata?" -tilaan. 🔬Validointi muuttuu vallihaudaksi, kosteiksi laboratorioiksi, kliinisiksi kokeiksi, todelliseksi dataksi. Atomit, ei bitit. Hypoteesin arvo lähestyy nollaa, kun taas validoidun hypoteesin arvo lähestyy äärettömyyttä.