Henkilökohtaisesti mielestäni on uskomattoman innostavaa, että elämme ajassa, jossa ideologia kilpailee Piilaaksossa.
Toivon todella, ettemme romahda takaisin yhdeksi kehykseksi lähiaikoina.
Kaksi keskustelua tänä viikonloppuna saavat minut ajattelemaan, että Piilaaksossa on meneillään tunnelman muutos siitä, mitä pitäisi tehdä ja mikä on sen arvoista.
Kulttuurisesti tuntuu, että hetki on kypsä uusille viitekehyksille:
• Davosin asiantuntijamoraali on vanhentunutta ja diskreditoitua.
• On myös selvää, että "ole vain superpohjainen" vastavalaistus ei oikeastaan ole vastaus. (Kyllä, woke meni liian pitkälle, mutta pelkkä kääntäminen ei toimi.)
• EA ei ole enää automaattinen oletus älykkäille ihmisille.
• Skeptisyys slot- ja slop-koneiden dynamiikkaa kohtaan kasvaa.
Kaiken kaikkiaan kysymys "mikä on arvokasta ja arvokasta?" tuntuu olevan yhä keskeisemmässä.
Miltä hyvä sosiaalinen infrastruktuuri näyttää: (se ei ole "kolmansia tiloja")
1. Hyvien sosiaalisten normien valvonta
2. Hyvät sosiaaliset käytöstavat väestössä
2. Hyvien isäntien/seurapiiriläisten läsnäolo
San Francisco on luonnostaan jatkuvassa sosiaalisen infrastruktuurin rappion tilassa, koska se on poikkeuksien ja rikkomusten koti.
Se on sen suuruuden hinta.