Kun minua iski krooninen sairaus ja menetin urani, tunsin itseni arvottomaksi. Raivosin ja surin epäoikeudenmukaisuutta ja sitä, kuka minun piti olla. Parin vuoden jälkeen kyllästyin niin paljon, että aloin lukea. Maalata. Ajatella. Jakaa. Ja nyt olen ihmisempi kuin olisin koskaan osannut kuvitella.